Historian hämäristä
Lapin ja Pohjois-Suomen asutus on alkanut jo kivikaudella. Rovaniemen seudun varhasin arkeologinen, ajoitettavissa oleva löytä on noin vuodelta 5800 eKr peräisin oleva puinen hirvenpää.
Tutkijat arvelevat, että alueen asukkaat olivat saamelaisia. Heillä oli jo tässä vaiheessa yhteyksiä eri puolille lähiseutuja: kauppaa ja sotia käytiin varmasti sekä hämäläisten, satakuntalaisten että skandinaavien kanssa.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuuri oli leimallisesti talonpoikaista ja suomalaista. Suomalainen asututus ulottui Pellon ja Rovaniemen seudulle saakka. Näiden naapureina asui
- Kemin Lapissa metsäsaamelaisia
- Inarin Lapin kalastajasaamelaisia
- Tornion Lapin porosaamelaisia
Talollisten, ns. lantalaisten ja Lapinmaan asukkaiden välillä käytiin pitkiä verotuksesta johtuvia kiistoja. Raja alueiden välillä määriteltiin vasta 1795.
Talonpoikainen asutus laajenee
Suomalainen, talonpoikainen asutus laajeni Lapissa 1600-luvulta alkaen. Lapinraja siirtyi pohjoisemmaksi, mutta osa saamelaisista suvuista jäi tietysti asumaan talonpoikaisalueelle.
Talonpoikaisalueella karjanhoito oli maanviljeluä tärkeämpää. Muutenkin alueen talous oli sekakulttuuria, jossa maanviljelyksen ohella metsästys ja kalastus oli tärkeällä sijalla.
1700-luvulla uudistiloja rakennettiin yhä syrjäisemmille seuduille. Samalla yhä suurempi osa Lapinmaan asukkaista alettiin kirjata talollisiksi, vaikka kyseessä tietysti edelleen olivat saamelaiset. Jonkin verran tapahtui toki todellistakin siirtymistä maanviljelykseen, varsinkin Lapin eteläosissa.
Metsäteollisuus saapuu
Vähitellen maatalouden rinnalle alkoi nousta teollisuutta. Kuten muuallakin Suomessa, metsäteollisuus oli keskeisessä roolissa maan teollistumisessa.
Modernit kulkuyhteydet syntyivät, kun tieverkosto ja rautatie rakennettiin alueelle. Jo 1800-luvun lopulla tieverkko ulottui aina Kittilään, Kolariin ja Sodankylään saakka. Ensimmäiset autotkin nähtiin Lapissa jo 1920-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti